Muistan kuudennen luokan läksiäispäivän kuin eilisen. Läksiäispäivä tiesi sitä, että minun ja muiden ”kutos” luokan oppilaiden oli otettava uusi askel elämässä. Tilaisuudesta on jäänyt mieleeni yksi muisto erityisen hyvin. Siellä laulettiin laulu, joka meni kutakuinkin näin: ”On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa”! Valitettavasti loput laulun sanoista ovat jääneet hämärän peittoon. Todennäköisesti tuolloin nuorena pojan…
