Korisliigan preseason on lähes tulkoon tallottu ja liigan startti Salossa kutittelee jo puseroissamme. Varsinkin pelaajilla on varmasti kova polte otteluiden tunnelmaan, sillä edellisestä yleisötapahtumasta on vierähtänyt jo melkein vuodenpäivät. Tässä vaiheessa kaikilla joukkueilla on luultavasti jonkin asteinen epävarmuus omasta tasostaan ja se lisää kivasti kutinaa. Vaikka kuinka olemme harjoitelleet hyvin ja varmuudella pelaajiemme ominaisuudet ovat kehittyneet, urheilun luonteeseen kuuluu tason mittaaminen toisia vastaan.

Jonkinlaista varmuutta meille tuo se, että iso osa joukkueesta jatkaa tälle kaudelle. Pitkien sopimusten ohella jatkuvuutta tuo tuttu konsepti, jota olemme valmennuksen kesken tarkastelleet kriittisesti. Olemme hioneet siitä turhia särmiä pois. Tavoitteena on, että olisimme entistä dynaamisempia ja intensiivisempiä tulevalla kaudella. Haaste on iso, mutta luotamme siihen, että erilaisuus tuo meille kilpailuetua.

Vaikka edelleenkin seurajohto on painottanut meille sitä, että pelaajien kehitys on etusijalla, on turha osallistua mestaruussarjaan vain osallistumisen ilosta. Olemme halunneet kehittää konseptia, jonka maksimaalisella hallinnalla on mahdollista voittaa kuka tahansa tässä sarjassa.

Toisaalta tiedostamme kolikon kääntöpuolen. Mikäli yksi pelaaja viidestä ei osaa riittävästi konseptiamme, olemme hetkessä perässäjuoksijoita. Tämä päätee yksittäiseen tilanteeseen kuin sarjataulukkoon. Yritämme kuitenkin olla ottamatta turhia paineita kulloisestakin sijoituksestamme. Luotamme, että pitkäjänteinen työ palkitaan ja tuo meille ansaitsemamme sijoituksen.

Muutaman asian olemme menneestä kaudesta oppineet. Viime kaudella meillä oli joka hetki keskimäärin 2,5 pelaajaa telakalla ja jouduimme tekemään kompromissejä identiteetissämme. Turhan usein olimme intensiivisiä vain omissa mielissämme. Siksi olemme nyt kasanneet hieman laajemman liigaryhmän.

Arttu Saarijärven paluu loukkaantumisen jälkeen on ollut vahva ja hän on kovalla harjoittelullaan tienannut paikan kapteenistossa. Lisäksi saimme ilahduttavan paluumuuttajan Robert Bärlundin päättäessään rikkonaisen yliopistokorisuransa ja palatessaan kotiin Lahteen.

Sen verran vähän Roba on päässyt viime vuosina pelaamaan, että annamme hänen aloittaa divarijoukkueessa. Olemme myös sopineet, että viime vuonna liigaläpimurron tehnyt Roi Byman ja harmittavasti kauden kynnyksellä loukkaantunut Eetu Lähdetniemi aloittavat isossa roolissa divarin puolella. Uskomme, että vastuu divarissa ja harjoittelu liigaryhmän kanssa palvelee nyt poikien kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Säännöt sallivat Eetun ja Roban vapaan liikkumisen liigan ja divarin välillä. Heitä nähdäänkin molemmissa sarjoissa kuten luultavasti myöhemmin myös Roita.

Ulkomaalaisrekrytoinneissakin on palanen jatkuvuutta. Brandon Peelillä saamme luotettavaa ja periksiantamatonta tekemistä jokaisessa tapahtumassa. Viime vuonna, kun hänen pelinsä takkuili, miehen vastaus oli suoraan huippu-urheilun ytimestä: harjoittelu vielä vähän paremmin. Asenteellaan ja monipuolisuudellaan hänellä on taattu paikka palapelissämme. Hän ei ehkä paistattele otsikoissa, mutta mies on aina ilo heittää kentälle.

Uusien rekryjen osalta olemme halunneet lisätä syöttötaitoa ja fyysisyyttä. Kaksi kolmesta uudesta amerikkalaispelaajista ovat ensimmäistä vuotta ammattilaisina. Uskomme lahjakkuuden korvaavan puuttuvan kokemuksen. Sekä Chris Clarke ja Admon Gilder tähtäävät koripallomaailman huipulle. Siihen heidän yliopistouransa antaa katetta. Molemmat ovat erittäin fyysisiä pelipaikalleen, hyviä levypallopelaajia sekä monipuolisia hyökkäyspään pelaajia.

Olimme jo päättäneet lähteä kauteen kolmella vahvistuksella, mutta muistot viime vuodelta alkoivat hirvittää. Emme olisi kestäneet pitkiä loukkaantumisia tai muita poissaoloja. Vaikka joukkueemme on vuoden viime kautta vanhempi, silti kokemuksenkin puute alkoi mietityttämään. Sherwood Brownin saaminen kokoonpanoon oli pitkän työn tulos. Olimme keskustelleet hänen kanssaan jo alkukesästä sekä kertoneet konseptistamme ja harjoittelustamme. Hänellä on takanaan erinomaisia ammattilaisvuosia, mutta nyt mies halusi erilaisia ärsykkeitä uralleen. Luotamme, että voimme tarjota hänelle uuden startin kohti Euroopan rahakkaimpia sarjoja ja vastapalveluksena hän tuo kokemuksensa meidän käyttöömme. Miehen startti harjoituksissa ja parissa pelissäkin lupailee, että hän olisi se puuttuva palanen kokonaisuuteemme.

Vielä yksi rekrytointi ansaitsee erityismaininnan. Mikko Jämsä on liittynyt valmennusporukkaamme. Hänen roolinaan on etenkin videotyö, kuten scouttaus ja pelianalyysin tekeminen, mutta luultavasti Mikko tulee tekemään paljon muutakin. Annamme hänelle mahdollisuuden kasvaa omalla tavallaan ja annamme hänen rauhassa löytää paikkansa staffissa. Jo nyt Mikko on osoittanut ymmärryksensä pelistä. Kun sen yhdistää kovaan työmotivaatioon, voi hänen tulevaisuudestaan ennustaa hyvää.

Kaikkiaan koen edelleenkin olevan todella etuoikeutetussa asemassa. Tomin, Makon ja Roopen jatkaessa edelleen valmennuksessa minulla poikkeuksellisen hyvä porukka apunani. LaBan tapa huolehtia kentän ulkopuolisista asioista (erityiskiitos, Vesalle, Jamille ja Roopelle ) antaa mahdollisuuden keskittyä vain valmennukseen. Meillä on poikkeuksellisen sitoutunut ja lahjakas pelaajaryhmä kasassa. Sellaisessa joukossa on luontevaa yrittää yltää jokaisena päivänä omaan parhaaseeni. Yritän nauttia jokaisesta hetkestä kuin se olisi viimeinen, sillä joku hetkihän sellainen vielä on. Kun olen jokaisessa hetkessä läsnä, tulevaisuudesta on turha murehtia.

Toivottavasti yhdessä tekemisen nautinto välittyy myös katsomoon. Tervetuloa kannustamaan ja nauttimaan lahtelaisesta koripalloidentiteetistä!

Terveisin, Pieti.

Ps. Minua saa tulla vapaasti haastamaan ajatuksilla ja kysymyksillä!